Juhani Huotari: Otetaan vastaan se voitto, minkä Jumala haluaa meille antaa!

-    Olen kasvanut uskovassa kodissa, isäni oli seurakunnan saarnaaja. Kävin pienestä pitäen hengellisissä tilaisuuksissa. Vähän toisella kymmenellä tein henkilökohtaisen ratkaisun. Oman taisteluni jälkeen koin, että minun täytyy lähteä evankeliumin työhön. Minulla oli välivaihe, jolloin etsin maailmasta jotain lohtua, mutta ei sieltä mitään löytynyt.

Kaikkien palvelijoita
-    Olen ollut evankeliumin työssä vuodesta 1973 lähtien. Sain nuorena Jumalalta selkeän kutsun ja viitoituksen lähteä tähän työhön. Valmistuttuani ammattiin en jäänyt siihen, vaan lähdin kertomaan ilosanomaa Jeesuksesta. Ensi alkuun olin Lähetysnuorissa (Missio-nuoret) pari vuotta. Kierreltiin ympäri Suomea ja kerrottiin Jeesuksesta tanssipaikoilla, baareissa, kaduilla ja kouluissa sekä vierailtiin eri seurakunnissa. Toimittiin näkynä auttaa kaikkia seurakuntia tasapuolisesti. Meillä oli sydämen halu olla kaikkien palvelijoita. Jotkut tykkäsivät siitä, jotkut eivät tykänneet yhtään.
-    Meille avautui valtavan hyviä mahdollisuuksia. Tanssipaikat olivat auki, tanssipaikkayhdistysten johtajat olivat avuliaita ja sanoivat: tätä nuoret tarvitsevat. Laulujen jälkeen nuoret saattoivat itkeä ääneen ja saimme rukoilla ihmisten puolesta.

Tanskaan ja Boliviaan
-    Se oli jotenkin aivan fantastinen aika ja antoi lähtökohdan jatkaa eteenpäin. Menin Lähetysnuorten opetuslapseuskouluun, joka suuntautui lähetystyöhön. Kävin kurssin Tanskassa ja sitten lähdin kutsusta seurakuntatyöhön auttamaan ja jäinkin, olin siinä toistakymmentä vuotta. Sitten lähdimme lähetystyöhön Boliviaan. Olimme pääasiassa Boliviassa, mutta myös muualla Etelä-Amerikan maissa kolme työkautta, vuodesta 1984 vuoteen 1994.

Näin tapahtui
-    Vuonna 1994 palasimme Suomeen kesken työkautta, koska meidän tytär Mirjam sairastui hyvin vakavasti. Hän ei päässyt kävelemään eikä liikkumaan juuri mihinkään, oli niin huonossa kunnossa. Sekä lähetysjärjestö että lääkärit olivat sitä mieltä, että meidän on palattava kotimaahan. Tulimme kotimaahan helmikuussa -94.
-    Kesäkuun 9. päivänä 1994 oli Salon Pelastusarmeijassa tilaisuus ja siellä Mirjam oli toisen avustamana mukana. Hän ei pystynyt kävelemään, vaikka matkaa oli vain muutama sata metriä meiltä kotoa. Tilaisuudessa oli vierailemassa ryhmä Turusta Martin kirkosta. He rukoilivat Mirjamin puolesta ja hän koki kerralla terveyden - tuli juosten ja hyppien kotiin! Hän oli käyttänyt voimakkaita lääkkeitä ja jätti samana iltana kaikki lääkkeet pois, eikä tullut mitään jälkireaktioita.
-    Salon alueen tunnetuin lastentautien erikoislääkäri, tohtori A. Huhtanen (jo poismennyt), sanoi, että tämä on jo ihme sinänsä, ettei edes jälkireaktioita minkäänlaisia. Mirjam parani silloin täysin ja kaikki oireet jäivät pois. Hänellä oli myös pahanlaatuinen astma ja se parani siinä samassa kaupassa, sen koommin astmalääkkeitä ei ole tarvittu. Hänen epikriisissään lukee: paraneminen alkoi 9.6.1994 rukoustilaisuudessa. Näin tapahtui hänen kohdallaan.

Kouluttajana Etelä-Amerikassa
-    Me jäimme Suomeen. Ajattelin, että lähdemme heti takaisin Boliviaan, mutta vierähti liki 11 vuotta, ennen kuin lähdimme. Vuoden 1997 alussa aloitin työn Stefanus - lähetyksessä. Sitten meille laskeutui uudelleen sydämelle tämä Bolivian ja Etelä-Amerikan tilanne. Halusimme lähteä kouluttamaan lähetystyöhön siellä olevaa väkeä. Sen 10 vuoden aikana, jonka olimme olleet Suomessa, oli tapahtunut merkillisiä asioita. Seurakunnat olivat moninkertaistuneet uskovista ja Bolivian väestöstä noin 30 % on evankelisia kristittyjä tällä hetkellä. Se on aika iso määrä väestöön nähden, koska Bolivia on katolinen maa. Katolisessa kirkossa on myös karismaattista liikehdintää.

-    Eri seurakunnat ja kirkot sieltä pyysivät yhdessä meitä palaamaan takaisin. Palasimme ja aloitin koko Etelä-Amerikkaa käsittävän projektin: aloin kouluttaa seurakuntien ja raamattukoulujen johtajia lähettämään Latinalaisesta Amerikasta lähetystyöntekijöitä ja valmentautumaan seurakuntina lähetystyötä varten, lähinnä työskentelemään ikkunaa 10/40. Tätä haastetta esitin siellä erilaisissa seminaareissa, tapahtumissa, lähetyskongresseissa. Siinä meillä vierähti neljä vuotta. Minulla oli 3 vuoden virkavapaa, mutta sitä pidennettiin vuodella (2003 - 2007).

Voit kuolla minä hetkenä hyvänsä
-    Sen neljän vuoden aikana siellä tapahtui monenlaisia asioita meidän elämässä. Ensinnä minun sydän sanoi kaput. Ensimmäisen puolen vuoden aikana tuli pahanlaatuinen virustulehdus, joka pysäytti sydämen toiminnan melkein kokonaan. Etelä-Amerikan kardiologien yhdistyksen varapuheenjohtaja kirjoitti semmoisen paperin, että tulisin Suomeen ja listautuisin täällä sydämensiirtolistalle. Hän oli sitä mieltä, että virus söi sydämen niin pahaan kuntoon, ettei se enää toivu. Hän sanoi: mene Suomeen, voit kuolla minä hetkenä hyvänsä. Tulin 20.2.2004 Suomeen niin huonossa kunnossa, että pystyin kävelemään 50 metriä.

Ole terävällä korvalla
-    Matkalla Suomeen Finnair halusi antaa minulle bisnesluokasta paikan, vaikken ollut sitä maksanut. He sanoivat, että haluavat pitää minusta hyvää huolta matkan varrella. Käytävän toiselle puolelle istuutui naishenkilö, jota en tuntenut ja oikealle puolelle joku herrasmies. Tämä herrasmies kysyi, tunnenko tuota käytävän toisella puolella olevaa henkilöä? Sanoin, etten tunne. Hän kertoi, että kysymyksessä on kuuluisa laulaja ja näyttelijä, joka on ollut elokuvissa ja sanoi hänen nimensä. Vastasin, että olen nähnyt juttuja hänestä lehdissä.
-    Tämä artisti nappasi minua kädestä kiinni ja sanoi, että jos tarvitset jotain niin kerro hänelle, hän sitten auttaa kaikissa asioissa. Aloimme keskustella 20 minuuttia sen jälkeen, kun lento oli noussut ilmaan. Hän sanoi: Jumala on pysäyttänyt sinut, ole terävällä korvalla - Jumala haluaa puhua sinulle - sinun täytyy olla ihan hiljaa. Sinä tulet paranemaan tästä sairaudesta ihan kokonaan, mitään siitä ei jää jäljelle. Seuraavan kerran kun me tavataan, sinä olet täysin terve.
-    Näin minua evästettiin matkalla. En tuntenut henkilöä eikä hän minua. Lähtiessään lentokoneesta hän vielä vilkutti: me tavataan jossain, ehkä muualla päin maailmaa kuin Suomessa, mutta kun me tavataan, sinä olet täysin terve.

Me joudutaan vaihtamaan sinulle sydän
-    Tulin sitten kotipaikkakunnalle Saloon ja siellä lankomies, joka on erikoislääkäri, oli hommannut alan ammattilaisen, turkulaisen professorin tarkistamaan minua. Proffa katsoi, kuunteli ja sanoi: kuule, se on nyt niin, että me joudutaan vaihtamaan sinulle sydän. Sanoin, että se onkin aika paha juttu. Hän vastasi: ei, niitä sydämiä me vaihdetaan tuon tuosta, kyllä se hyvin käy. Hän sitten sanoi, että yritetään hoitaa sinut mahdollisimman nopeasti sairaalaan.
-    Pääsin ennätysvauhtia sairaalaan Turkuun ja olin toista päivää sydäntautien osastolla, kun huoneeseeni tuli – minut oli laitettu yksityishuoneeseen eristykseen, koska olin ollut aiemmin sairaalassa toisessa maassa – Ekblomin Tuula ja ryhmä Martin kirkosta, Turusta. He kysyivät: saammeko rukoilla sinun puolestasi? Toki monet muutkin olivat rukoilleet, mutta he tulivat vielä. Sanoin, että rukoilkaa vaan. He lyhyesti rukoilivat ja lähtivät pois.
-    Seuraavana aamuna otettiin kokeet. Sitä seuraavana aamuna kardiologi tuli huoneeseeni ja löi paperipinon nenäni eteen pöydälle niin, että oikein tuulenvire kävi ja hiukset heilahti. Hän sanoi: kuule, sinun sydämessäsi on tapahtunut jonkinlainen ihme. Olin 10 päivää sairaalassa. Kuukauden kuluttua oli sitten tarkistus, mitenkä kaikki on mennyt.

Tämä ei voi pitää paikkaansa
-    Ultraäänilääkäri, turkulainen professori, katsoi minun sydäntäni ja alkoi änkyttää: ei, ei, ei, tämä ei voi millään pitää paikkaansa, ei millään. Kysyin: mitä nyt on tapahtunut? Hän vastasi: Täällä monitorissa ei ole sama sydän kuin kuukausi sitten, tämä on eri sydän. Tämä ei voi pitää paikkaansa.
-    Siellä oli tapahtunut se ”sydämensiirto” Jumalan suorittamana. Pystyin kävelemään 50 metriä hyvin hidasta kävelyä, kun tulin Suomeen helmikuussa 2004. Toukokuun alussa pystyin lenkkeilemään 14 kilometriä kerralla! Ultraäänilääkäri sanoi, että hanki heti lenkkikamppeet ja lähde lenkille. Sinun täytyy treenata kehosi kuntoon, me ei pidetä terveitä sairaslomilla, sinä lähdet takaisin Boliviaan. Hankin itselleni lenkkarit ja kun lähdin lenkille, niin oli sellainen tunne, kuin joku työntäisi takaapäin koko ajan. En ole tuntenut koskaan niin paljon tehoa.
-    Koko sydämen status muuttui: pulssi putosi siitä, mitä oli ollut ennen tätä sydänjuttua, liki 30 lyöntiä alaspäin. Minulla oli ollut ongelmia korkean verenpaineen kanssa aikaisemmin ja papereissa luki: krooninen verenpainetauti. Verenpaineeni tippui niin alas, että se tuppasi olemaan liian alhainen. Koko homma muuttui täysin toisenlaiseksi. Tätä nyt on vaan tässä sitten ihmetelty!

Intiaanijumalille pyhäpäivät
-    Menimme takaisin Boliviaan. Sinä aikana alkoi sosialistinen vallankumous maassa ja loppujen lopuksi meidät häädettiin sieltä pois, ei saatu enää viisumia. Meidän sähköposteja alettiin lukea ja puhelinta kuunnella. Olimme napit vastatusten ulkoministerin kanssa. Hän vaati kaikenlaisia asioita, me täytimme niitä, mutta siltikään se ei kelvannut.
-    Nyt Boliviassa on menossa kommunistinen vallankumous yhdessä Venezuelan Hugo Schavezin kanssa. Bolivian uuden perustuslain esitys oli etukäteen suunniteltu sosialistisen puolueen ideoista, joka paljon myötäili Kuuban perustuslakia. Sain sen käsiini, ennen kuin sitä oli kukaan julkaissut millään lailla. Minulla oli suhteita henkilöihin, joilla oli suhteita hallitukseen ja sain sieltä lain nähtäväksi. Se oli uskomaton juttu. Sitten kun se tuli käsittelyyn silla tavalla, että sitä pystyttiin vielä muokkaamaan ja kansa sanomaan sanottavansa, niin siinä ei puhuttu kristinuskosta yhtään mitään ja intiaaniuskonnot laitettiin etusijalle. Nyt sitä on alettu muokkaamaan niin, että intiaanijumalille tulee omat pyhäpäivänsä.

On käännetty selkä Jumalalle
-    Se on uskomaton juttu, koska Bolivian presidentin Evo Moralesin koko perhe on evankelisia kristittyjä. Hänen isänsä oli aktiivinen seurakuntalainen ja paljon Jumalan valtakunnan työssä mukana. Morales on nyt hypännyt tällaiseen kelkkaan mukaan. He tekevät rituaaleja hengille ja vuodattavat eläimen verta, kun haluavat vallata jotain tiettyä asiaa. Siinä on mukana koko hallituksen porukka. Hallituksen edustajissa on sellaisia, jotka ovat käyneet lähetyskoulua, olleet lähdössä lähetystyöhön ja sitten kääntäneet selkänsä Jumalalle ja hypänneet tällaiseen mukaan.

-    Se on käsittämätön asia ja niin voimakas. Siihen liittyy monia asioita. Hugo Schavez on väittänyt, että hän on evankelinen kristitty. Taustalla on se, että eräs evankelinen pastori meni kerran kertomaan hänelle asioista, joista kukaan ei tiennyt mitään. Pastori paljasti asioita, joita hänen täytyi laittaa kuntoon. Siinä Schavez oli polvistunut, pyytänyt esirukousta puolestaan ja halusi antaa elämänsä Jeesukselle. Todellista muutosta ei kuitenkaan tapahtunut. En tiedä, oliko se mediatemppu vai mikä. Hän kertoi, että hän on tullut uskoon ja puolet kabinetista sanoi heti, että tuo ei pidä paikkaansa, se on bluffia ja toinen puoli yritti uskotella.
-    Pääsin tietoon näistä asioista sen takia, että hänen hengellinen neuvonantajansa – olin häneen mutkan kautta yhteydessä – olisi halunnut yhteistyöhön kanssani ja minut mukaan Hugo Schavezin neuvonantajakollegioon. Onneksi en lähtenyt siihen kelkkaan.

Menemme vainottujen vierelle
-    Stefanus- lähetyksen, jossa tällä hetkellä toimin, ykkösmissio ja tehtävä on viedä Raamattuja, Jumalan sanaa, sinne missä sitä ei vielä ole tai sitä on vaikeaa saada. Samoin hengellistä kirjallisuutta, joka rohkaisee ja antaa mahdollisuuksia vainotuille kristityille mennä eteenpäin ja saada uutta voimaa. Menemme myös vainottujen vierelle tukemaan ja auttamaan heitä - he kokevat, ettei heitä ole unohdettu. Tehtävämme on myös informoida heistä vapaissa maissa ja kertoa, mitä kuuluu vainotuille kristityille.
-    Tämän lisäksi me haluamme voittaa niitä, jotka ovat vainonneet kristittyjä. Lähestyä heitä ja kertoa heille, että Jeesus on Herra. Me haluamme vaikuttaa myös poliittiselle taholle kertomalla, mitä kuuluu vainotuille kristityille ja mikä on seurakunnan päämäärä. Täytyy varoa sitä, että tämä ei ole pelkästään politiikan väline, vaan myös samalla ilmoitus heille, että evankeliumi on saarnattava kaikille kansoille.

Yhdessä eteenpäin
-    Koen tässä työssä, että Jumala päivittäin rohkaisee. Kun toimin ja liikun, saan siinä huokaista Jumalan puoleen ja rukouksessa koen, että sieltä annetaan vahvistusta ihan hetkittäin. Jumalan sanasta tulee semmoisia lohduttavia ja selkeitä asioita, jotka tuovat meille lohtua. Muistista saattaa tulla joku Raamatun paikka, joka ykskaks on kuin avain jossain asiassa.
-    Usein, kun minulla on kaikkein tiukin tilanne, ihmiset ottavat yhteyttä. Joku soittaa tai lähettää sähköpostia, rohkaisee ja kertoo, että Jumala on puhunut. Olen kokenut myös, että oma kotiseurakunta on tärkeä. Saan siellä kertoa asioista ja he ovat taustalla rukoilemassa. On olemassa myös ryhmiä, mm. eräs henkilö, joka on paikkakunnallaan virittänyt rukoustoimintaa pitkään. Hän sanoi minulle, että kun tarvitset apua niin soita hänelle, hän organisoi heti 200 rukoilijaa ja paastoajaa. Tämä on se tuki: me voimme rukoilla ja mennä yhdessä eteenpäin.

On kysymys Jumalan valtakunnasta
-    Meidän täytyisi koko Jumalan kansana kokoontua yhteen rukoilemaan ja pyrkiä unohtamaan nämä meidän omat tärkeät seurakuntataustamme ja oikeaoppisuuntamme. Kokoontua yhteen rukoilemaan ja ottamaan vastaan se voitto, minkä Jumala haluaa meille antaa. Sen tuloksena on vain herätys, mitään muuta mahdollisuutta ei ole. Niin kauan, kun me olemme eri kuppikunnissa ja häärätään omissa oloissamme, niin me saamme katsoa sitä, että kasvaako tämä vai ei. Meidän valtakuntamme voi olla helluntai, baptisti, luterilainen, metodisti tai joku muu, mutta kysymys on Jumalan valtakunnasta, se on paljo isompi asia.

Teksti: Marja-Leena Kortelainen
Kuvat: Juhani Huotarin kuva-arkisto ja Martti Kortelainen