Martti Päivänsalo: Kaipaan ja odotan taisteluhenkeä!

-    Olen diplomi-insinööri koulutukseltani, vakanssini oli projektipäällikkö. Työni käsitti kaavoitukseen liittyviä suunnittelu- ja projektitehtäviä Jyväskylän kaupungissa. Kaupunkisuunnittelu oli kiinnostavaa työtä. Kaksi suurinta projektia olivat Kuokkalan ja Lutakon kaupunginosat. Lisäksi oli monenlaista muuta pienempää.
-    Palkitsevinta oli nähdä työnsä tuloksien toteutuvan. Pelkkä suunnitelmahan ei takaa, että tulee hyvä lopputulos, vaan suunnittelun ja rakentamisen saumassa pitää toimia niin, että kaikki toteutuu oikealla ajalla ja oikealla tavalla. Vuodenvaihteessa jäin eläkkeelle, ja nyt on aikaa entistä enemmän perehtyä Raamatun tutkimiseen, jota olen työni rinnalla vuosikymmenien aikana tehnyt. Tietenkin kaikki riippuu siitä, miten Herra antaa voimia, viisautta ja voitelua. Itse olen vain pieni poikanen.

Ymmärsin Jeesuksen sovitustyön
-    En tarkkaa uskoontulopäivää osaa sanoa. Isoisäni B. H. Päivänsalo oli koko maassa tunnettu vähäosaisten ja Raamatun puolesta taistelija. Myös isäni oli pappi. Sain kristillisen kasvatuksen ja kävin pyhäkoulussa lapsena. Jossain vaiheessa murrosiässä ymmärsin Jeesuksen sovitustyön merkityksen, ja omakohtainen uskonelämäni alkoi vähitellen. Hapuilevaa se oli alkuvuosina. Opiskeluaikana löysin vaimon Tampereen kristillisen opiskelijajärjestön piiristä, jossa myös yhdessä toimimme.
-    Muutimme Jyväskylään vuonna 1973 ja vaimon kanssa oikein päätimme, että lähdetään seurakuntaan toimimaan aktiivisesti. Niin tehtiinkin, mutta vaikka oli intoa, niin osittain se oli semmoista omissa voimissa tekemistä, jossa ottaa myös itselle kunniaa.

Armolahjaherätys
-    Asuimme Kortepohjassa, ja vuonna 1978 siellä syntyi armolahjaherätys. Se alkoi eräässä solussa ja meitäkin kutsuttiin mukaan. Jumala kohtasi valtavalla tavalla minua: itkin ja vapisin. Jeesus puhui suoraan elämästäni – nuhteita ja rakennusta eteenpäin. Se oli erittäin rakkaudellinen kokonaisuus. Vaikka Raamattu oli tärkeä kirja sitä ennen, niin se nousi vielä monta askelta korkeammalle. Tuli Pyhän Hengen täyteys. Sen jälkeen Sana alkoi elää uudella tavalla ja kiinnostus lukea ja tutkia Sanaa lisääntyi merkittävästi. Alkoi tuntua, että toiminnat eivät sittenkään ole tärkeimpiä, vaan Raamattu on ykkönen. Siihen kaikki perustuu ja sitä haluan enemmän. Vähitellen jäin pois seurakunnan luottamustehtävistä – halusin keskittyä Raamattuun. Jumala alkoi avata minulle myös Sanan esikuvallista ja vertauskuvallista sisältöä.
-    1980-luvulla tein tietopelin ”Kohti Jerusalemia”. Se oli 2,5 vuoden projekti ja siinä joutui tutkimaan koko Raamattua tosi perusteellisesti. Pelissä on 3150 kysymystä kolmeen eri vaikeustasoon ja 21 aiheeseen ryhmiteltyinä. Jokaiselta Raamatun aukeamalta on ainakin yksi kysymys.

Taistelu Raamatusta
-    Kun kirkon raamatunkäännösprojekti oli menossa, niin minua kiinnosti, miltä pohjalta käännös tehdään. UT:n käännösehdotuksen valmistuttua vuonna 1989 tutkin ehdotusta ja totesin siinä aika paljon virheellisyyttä, joten kirjoitin oman palautteeni. Erään teologin tarkistusten jälkeen lähetin sen raamatunkäännöskomitealle, mutta eivät he siitä välittäneet.
-    Juttelin myöhemmin Mirja Ronningin – Kaarlo Syvännön tyttären - kanssa. Hän on perehtynyt Raamattuun ja heprean kieleen todella hyvin ja hänkin antoi palautetta. Hän piti ryhmänsä kanssa yhteisen neuvottelunkin raamatunkäännöskomitean kanssa, mutta eivät he ottaneet hänenkään palautteestaan mitään vastaan, vaikka se oli erittäin pätevästi perusteltu alkutekstin mukaan. He eivät halunneet ottaa vastaan sellaista palautetta, joka johtaisi tarkempaan käännökseen. He olivat valinneet linjansa.
-    Käännöksen tultua hyväksytyksi kirjoitin teoksen Raamatun arvovallasta ja uuden käännöksen virheellisyydestä. (Martti Päivänsalo: Taistelu Raamatusta. Hätähuuto puhtaan Sanan puolesta. Ev.lut. Herätys-seura ry, 1993).
 
Sanavastaavuuden periaate
-    Käännösperiaate on pääasia. Aikaisempina vuosisatoina Raamattua on käännetty eri puolilla maailmaa ns. sanavastaavuuden periaatteella, eli sama alkutekstin sana pyritään eri kohdissa kääntämään samalla sanalla. Siten alkutekstin yhteysverkko säilyy käännöksessä. Kun luen jotakin kohtaa, niin voin katsoa, mitä samasta teemasta on puhuttu muualla Raamatussa. Jeesuksesta puhutaan esim. Kristus-kalliona. Voin tutkia kaikkia Raamatun kallio-sanoja ja arvioida, viittaako kohta mahdollisesti Kristukseen. Jos sanat on käännetty alkutekstin mukaisesti kallioksi - niin kuin ne pitäisi kääntää kaikissa paikoissa, missä on kyseinen alkutekstin sana – niin silloin voimme tutkia yhteyksiä samalla tavalla kuin alkutekstissä. Sanavastaavuuden periaate tarkoittaa tätä ja samalla sitä, että Raamattu itse selittää ja avaa Raamattua. Tämä on oikea raamatunlukuperiaate ja sitä on käytetty kautta kristikunnan, läpi vuosisatojen.
-    Käännöskomitea ei välittänyt sanavastaavuuden periaatteesta. Heidän mielestään rinnasteisia alkutekstin kohtia ei nimenomaisesti pitänyt kääntää samoilla suomen sanoilla, vaan piti ikään kuin etsiä kustakin Raamatun tekstikokonaisuudesta oikea ajatus ja sitten piti valita sellaiset sanat, jotka siihen ajatukseen soveltuvat. Näin alkutekstin yhteys- ja selitysverkko tuhoutui. Uuteen käännökseen tehdyt sanahakemistot eivät toimi oikein. Ne kertovat vain sen, missä kääntäjä on käyttänyt esim. sanaa kallio, mutta eivät kerro sitä, missä alkutekstissä on kalliota merkitsevät sanat.

Keskiajan henkeä
-    Näin Raamatusta tehtiin ihmissanaa. Me, jotka Raamattua kunnioitamme, haluamme että sanat ovat siellä, minne Jumala on ne sijoittanut – silloin se on Jumalan sanaa. Jos sanat sijoitetaan sinne, minne ihminen haluaa, ja jätetään pois sieltä, mistä ihminen haluaa tai lisätään alkutekstiin kuulumattomia sanoja, niin tuloksena on ihmisten kirja.
-    Jumala on harkinnut alkutekstin jokaisen sanan oikeaan paikkaan oikealla tavalla. Käännöksen pitäisi olla uskollinen alkutekstille. Eihän millään kielellä voi ihan tarkkaan välittää kaikkia alkutekstin vivahteita, mutta pääperiaate on, että niin paljon kuin suinkin ja sanavastaavuuden periaatteella.
-    Uudessa käännöksessä on keskiajan henkeä. Silloin käännös oli latinaksi ja papit selittivät sitä saarnoissaan. Kansa ei itse päässyt tutkimaan Sanaa. Nyt käännökseen on ympätty pappien selitykset ja kansa on taaskin heidän selitystensä varassa. Alkutekstin mukaista käännöstä ei päästä itse tutkimaan.
 
Alkuteksti sotkeutui
-    He kauniisti sanoivat, että avaavat sisällön lukijalle paremmin ymmärrettäväksi. He puhuivat uudesta raamattutieteestä, jossa Raamattu avataan niin, ettei enää pidäkään tulkita orjallisesti, sanatarkasti ja kaavamaisesti, vaan tehdään eläväksi jokainen kohta. Siitä tuli romaanin makua. Kääntäjille annettiin vapaus itse muotoilla käännöksen teksti. Kun eri raamatunkirjoissa oli eri kääntäjät, niin kukin kääntäjä harkitsi, mitä sanoja omassa osuudessaan käyttää. Toisessa raamatunkirjassa taas toinen kääntäjä valitsi siihen kokonaisuuteen omasta mielestään oikeat sanat. Alkutekstin sanayhteydet sotkeutuivat ja katkesivat tämänkin vuoksi. Raamattu ei enää selitä oikein toista raamatunkohtaa.

Ihmissanasta emme elä
-    Raamatun perusteksti on tietenkin tärkein, ja se pitää ensin lukea, ymmärtää ja ottaa tosissaan. Sen lisäksi Raamattu sisältää mm. esikuvallisen ja vertauskuvallisen tason sekä profeetalliset viittaukset. Jeesuksen mukaan ihminen elää jokaisesta sanasta, joka Jumalan suusta lähtee. Sana on ykkösasia – oikea sana oikeassa paikassa. Jeesus sanoi: minä olen tie, totuus, elämä, paimen, leipä – että olisi oikeat sanat ja me eläisimme niistä. Ihmissanasta emme elä.

Raamatun monikerroksisuus
-    Jeesus sanoi, että hänestä on puhuttu kaikissa kirjoituksissa, siis jokaisessa VT:n kirjassa. Ei siellä ole mainittu Jeesuksen nimeä monestikaan niin, että suoran yhteyden heti ymmärtäisi. Nuo Jeesuksen sanat on mahdollista ymmärtää ainoastaan esikuvallisten ja profeetallisten viittausten kautta. Ne taas aukeavat yksittäisten sanojen kautta. Sen takia sanat täytyy kääntää tarkasti oikein. Vain siten ennakkoviittaukset voivat aueta, esimerkiksi että kallio tai tie voi viitata Kristukseen. Jeesuksen esikuvia olivat myös vaikkapa Joosef, Mooses, Joosua ja Daavid. Mitä heistä kerrotaan, saattaa viitata ennakkoon Jeesukseen.
-    UT antaa avainjakeita ja – sanoja, joiden pohjalta pääsee sisälle tähän mittaamattoman rikkaaseen maailmaan. Ei kenellekään ihmiselle aukea kaikki rikkaudet ja viisaudet, mitä Sana sisältää - se on täysin mahdotonta. Pyhä Henki avaa jokaiselle pikku hiljaa, kun lukee, rukoilee ja pyytää.
-    Raamattu on fantastinen Jeesus-keskeinen kirja. Uskon, että jokaisella VT:nkin sivulla on puhuttu meidän Herrastamme. Koska kukaan ei voi käsittää kaikkia Sanan rikkauksia, niin ainoa oikea tapa on kääntää koko ajan mahdollisimman sanatarkasti. Vain siten voidaan varmistaa, ettei tuhota alkutekstin aarteita.

Jumalallinen vai maallinen kirja?
-    Piispa Aimo T. Nikolainen, raamatunkäännöskomitean puheenjohtaja, kirjoitti: ”Kokonaisuutena perikooppi (joulun evankeliumi) on legenda. Historiallinen pohja on olemassa, vaikka ei aina voida sanoa, perustuvatko yksityiskohdat historiallisiin tiedonantoihin vai juontuvatko ne tämäntyyppisen kertomuksen luonteesta ja tyylipiirteistä.”
-    Komitean sihteeri, dosentti Aarne Toivanen sanoi puolestaan haastattelussa: ”Minulle on tullut se vakaumus, että olisi kirkolle ja kristittyjen elämälle erittäin suuri voitto se, jos Raamattu nähtäisiin täysin maallisena ja täysin historiallisena kirjana.”
-    Kääntämisen taustalla oli siis se, että Raamattua pidettiin maallisena ja epätäydellisenä kirjana. Silloin sen voi kääntääkin vapaasti ja maallisesti. Kun käännöksessä yhdistyi kaksi asiaa: väljä käännösperiaate ja sanavastaavuudesta luopuminen, tulos on toivoton. Myös Raamatun keskeiset käsitteet sotkettiin.

Käännösesimerkkejä
-    Nämä esimerkit löytyvät Taistelu Raamatusta -teoksesta. Siinä on 300 esimerkkiä käännösvirheistä ja tulkinnoista. Merkittäviä, periaatteellisia esimerkkejä on yksi sadan ryhmä. Toinen ryhmä on pienemmiltä tuntuvia virheitä/tulkintoja, mutta niistäkin löytyy monesti isoja asioita tarkemmin tutkittaessa. Kolmas ryhmä käsittää vertaus- ja esikuvalliset esimerkit, joiden merkittävyyden ymmärtää vasta, kun sana aukeaa.

Kaikille oma jumala?

-    V Moos. 32:8, uusi käännös: ”Kun Korkein jakoi kansoille maat, kun hän levitti ihmiset yli maan piirin, hän määräsi kansojen asuinsijat ja kullekin oman jumalan.” Jos Jumala olisi määrännyt jokaiselle kansalle oman jumalan, se olisi epäjumalan palvontaa! Olisiko Hän, joka itse haluaa olla kaikkien kansojen Jumala, määrännyt joka kansalle jonkun muun jumalan? Alkuteksti ei sano näin, ja käännöksen henki on ratkaisevasti väärä!

Olkaa aina innokkaat!
-    I Kor. 15:58, vanha käännös: ”Olkaa aina innokkaat Herran työssä”. Tämä kuuluu uuden käännöksen mukaan: ”tehkää aina innokkaasti Herran työtä”. Ero tuntuu pieneltä, mutta tässä ei ole ymmärretty Herran työn käsitettä: Herra Jeesus on se, joka tekee kaiken työn. Kristillisen työn tulisi olla sellaista, että me emme sitä itse asiassa tee, vaan kun Kristus elää minussa, niin Hän tekee työn. Meidän tehtävämme on olla innokkaita ja rukoilla: tee Herra minun kauttani se työ, minkä haluat, tämä on Sinun työtäsi! Asiaa ei ole ymmärretty, jolloin teksti on muuttunut sellaiseksi, että meidän pitäisi tehdä Herralle kuuluvaa työtä. Alkukielessä ei ole tehdä-verbiä. Vapaa käännösperiaate johtaa tällaisiin virheisiin.

Tyhjä saviruukku
-    Tuom. 7:16 Gideonilla oli 300 Jumalan valitsemaa taistelijaa, kullakin saviruukku ja tulisoihtu. Alkutekstin mukaan saviruukut olivat tyhjiä – vaikka ruukussa oli soihtu. Uuden käännöksen kääntäjät nähtävästi järkeilivät, että eihän ruukkua voi sanoa tyhjäksi, kun siinä on soihtu, ja jättivät tyhjä-sanan pois.  
-    Me uskovat olemme saviastioita Raamatun mukaan ja meidän pitäisi olla tyhjiä astioita. Gideonin taistelijat oli valikoitu suuresta joukosta, he olivat omissa voimissaan tyhjiä - sitähän tämä tarkoittaa – ja heissä paloi Jumalan roihu, tulisoihtu. Siinä on viittaus kristityn elämään. Todellinen taistelu voitetaan silloin, kun ollaan omissa voimissa tyhjiä ja annetaan Kristuksen tulen palaa sydämissämme - silloin voitetaan saatanan joukot. Se oli Gideonin taistelun sanoma, ja tyhjä-sana on tässä oleellinen.
-    Tämä on esimerkki kätketyistä rikkauksista, joiden kannalta tarkastellen pieniltä tuntuvat virheet voivat tuhota tekstin pääasian.

Antikristuksen henki?
-    Luuk. 2:1 Jouluevankeliumissa kerrotaan, että keisari Augustuksen käskystä ”kaikki maailma oli verolle pantava” (vanha käännös). Käännöskomitea tulkitsi: ”koko valtakunnassa oli toimitettava verollepano”. He lähtivät ilmeisesti siitä, että eihän keisari pysty koko maailmaa määräämään, kun hän hallitsi vain Rooman valtakuntaa. Siksi he valitsivat valtakunta-sanan, vaikka alkutekstissä on maailmaa tarkoittava sana.
-    Tämä kertoo siitä, mihin tulkitseva käännöstapa johtaa. Jos keisari on antanut tällaisen käskyn koko maailmalle, niin sehän on sama kuin meidän lakimme, jotka presidentti vahvistaa. On suuri historiallinen virhe kääntää lain teksti väärin. Vaikka keisari ei hallinnut koko maailmaa, hän käytti sanoja ”kaikki maailma”. Hän halusi antaa sen kuvan, että hän on koko maailman hallitsija. Ehkä se kertoo myös hänen tavoitteestaan päästä hallitsemaan yhä laajemmin maailmaa.
-    Oikea käännös tuo esiin keisarin hengen. Tämä Jeesuksen ensimmäisen tulemisen aikainen tekstimuotoilu saattaa samalla viitata Jeesuksen toisen tulemisen aikaiseen antikristukseen, joka saa koko maailman haltuunsa. Uusi käännös tuhoaa tällaisen mahdollisen yhteyden.

Virheitä joka sivulla  
-    Uuden käännöksen joka sivulla on runsaasti virheitä ja tulkintoja. Yhdessä jakeessakin saattaa olla useita virheitä/tulkintoja! Kun käännösperiaate on virheellinen, niin käännöksestä ei korjaamalla saa hyvää.
-    Kirkolliskokous korjasi muutamia kohtia. Esimerkiksi Paavalin kirjeisiin sisältyy 81 kertaa keskeinen ilmaisu ”Kristuksessa”. Aluksi kaikki kohdat olivat virheellisesti käännettyjä. Sitten kirkolliskokous korjasi 18 kohtaan oikean muodon. Loput 63 kohtaa on edelleen väärin käännetty! Tietenkin olisi pitänyt korjata kaikki kohdat. Jos kodin sähköjohdoista on 78 % väärin kytkettyjä, niin asiat ovat täysin pielessä. Raamatunlukija ei tiedä, onko käsillä oleva kohta käännetty oikein vai väärin. Hän on tuuliajolla. Vanha käännös on tässä sanauskollinen. Kreikan prepositio en on käännetty aina – ssa eli: en Kristo = Kristuksessa. Se on yksinkertaista - ei se vaadi ”raamattutiedettä”, vaan halua noudattaa Jumalan sanaa. Maallikkokin näkee kreikan sanakirjasta (esim. Novumista), onko käännös tältä osin oikea vai väärä.
-    Ajatelkaamme tietosanakirjaa, josta tiedämme, että siinä on keskimäärin joka kymmenes tieto virheellinen, mutta emme tiedä, mitkä ovat noita virheellisiä kohtia. On selvä, että sellainen teos on hylättävä kokonaan.

Tarvitsemme opetusta
-    Onhan vanhassa käännöksessäkin virheitä, ja pikemminkin olisi pitänyt poistaa niitä. Se käännös on kuitenkin sanavastaavuuden ja sanatarkkuuden periaatteella tehty ja pääsääntöisesti luotettava. Totta on, että Raamatussa on käsitteitä, joita ei kaikkia ymmärrä. Jos joku ei ole koskaan lukenut Raamattua, hän voi ymmärtää osan tekstistä. Sanoohan Jeesus, että tämä avautuu lapsenmielisille. Kyllä me myös tarvitsemme opetusta. Eivät opetuslapsetkaan ymmärtäneet, vaan Jeesus opetti heitä paljon. Raamatun käsitteitä ei tule poistaa ja vääntää niiden vaikeaselkoisuuden vuoksi, vaan käännös tulee säilyttää yhtä helppona ja yhtä vaikeatajuisena kuin on Jumalan alkuteksti.
-    1600-luvulta oleva englanninkielinen Kuningas Jaakon käännös on vieläkin käytössä – miksei meillä vuoden 1938 käännös sitten kelpaisi? Suosittelen sitä edelleen kaikille. Joitakin vanhentuneita sanoja voi toki muuttaa nykykielelle, esim. venhe = vene, koska alkutekstin suhteen sillä ei ole merkitystä.

Kerrannaisjärjestelmän haaste
-    Ivan Panin löysi 1800-luvulla Raamatun alkutekstiin sisältyvän luvun 7 kerrannaisjärjestelmän. Hänen mukaansa sillä pystyy erottamaan, onko joku teksti Jumalan sanaa vai onko se ihmisten sanaa. Ihminen ei nimittäin pysty tekemään sellaista tekstiä, joka olisi luonnollista ja hyvää ja lisäksi siinä olisi sisällä luvun 7 kerrannaisjärjestelmä monin tavoin.
-    Taistelu Raamatusta -teoksessa esitin haasteen: Nykyisenä tietokoneaikana olisi helppo tutkia numerojärjestelmiä atk:lla. Tässä olisi vaikkapa väitöskirjan aihe jollekin tutkijalle: osoittaa Paninin tulokset oikeiksi tai vääriksi. Odotan selkeitä teologien tai matemaatikkojen perusteltuja laskelmia, puolesta tai vastaan. Teokseni alkukielten asiantuntija heprean kielen maisteri Pauli Rahkonen odottaa myös tällaista laskelmaa, ei yksittäisiä raamatunkohtia koskien, vaan koko VT:n ja UT:n osalta. Haaste on edelleen voimassa.

Vihollinen ei pelkää ihmissanaa
-    Meillä on muistivarastossa opittua Raamatun sanaa. Mitä enemmän luemme ja kuuntelemme samaa ja tarkkaa raamatunkäännöstä, sitä enemmän muistiin varastoituu oikeaa Sanaa. Jumala haluaa, että muistaisimme sitä, jotta voimme vastustaa sielunvihollista, kun tulee hengellinen taistelutilanne. Jeesuskin vetosi kirjoitettuun Sanaan. Hän sanoi saatanalle: ”Kirjoitettu on:”
-    Uuden kirkkoraamatun opiskelu ja mieleen painaminen johtaa vikaraiteille, koska se on osin ihmissanaa. Vihollinen ei pelkää ihmissanaa. Jos luetaan ja kuunnellaan erilaisia käännöksiä, muistiin ei kerry selkeää Sanan varastoa, ja saatana on tyytyväinen. Pääkäännöksen pitäisi olla koko maassa sama Sanan opiskelun ja muistamisen vuoksi. Toki tutkimusmielessä voi välillä tutkia erilaisia ja erikielisiä versioita.

Paimenten vastuu
-    Käyn laajasti eri seurakunnissa ja kirkkokunnissa, näkemykseni on yhteiskristillinen. Yksi pääasia on mielestäni, mitä raamatunkäännöstä kussakin tilaisuudessa käytetään. Seurakunnan johtajat näyttävät esimerkin. Pilatuksen edessä ylipapit ja vanhimmat kiihottivat kansan huutamaan Jeesusta ristille. Väärät paimenet johtavat meitä harhaan. Johtajat ja saarnamiehet tuntevat alkutekstin, heidän pitäisi johtaa seurakuntaa oikeaan suuntaan. Olen iloinen, että monet, jotka aluksi ottivat uuden käännöksen käyttöön, ovat palanneet vanhaan. Nykyisin käytetään monin paikoin 1938-versiota, mutta odotan paimenilta vielä selvempää pasuunan ääntä tämän puolesta. Jos seurakunnassa on selkeästi ja julkisesti käytössä tarkka raamatunkäännös, se on samalla merkki siitä, että annetaan Raamatun arvovallalle tunnustus Jumalan sanana.

Raamattu, ylistys ja rukous
-    Sanan tutkiminen on minulla ihan ykkönen. Luen aamuisin Uutta testamenttia ja iltaisin Vanhaa testamenttia. Siitä se ravinto lähtee ja on ihmeellistä, että jatkuvasti tutuistakin kohdista aukeaa uutta. Pääasiassa se toteutuu uusien rinnakkaiskohtien avautumisen ja Sanan muistivaraston kautta. Itselleni Raamatun järjestyksessä lukeminen on kaikkein paras. Jos lukee jollain valikointisysteemillä, jotkut kohdat jäävät helposti lukematta kokonaan.
-    Raamattu, ylistys ja rukous - nämä ovat pääasioita. Olen iloinnut Nokia Missiosta, kun teillä on ylistys mukana. Ylistyksessä keskitytään Jumalaan ja Jeesukseen, jolloin maalliset näkökulmat häipyvät mielestä. Ylistys ja Jumalan sana yhdistettynä on tosi hienoa. Mika Piirto on tehnyt psalmeista CD:n, jota olen kuunnellut paljon. Petri Kososen ylistysmusiikki on mielestäni ihan ykköstä, henki siinä on valtava. Kokee, että hän on itsessään nolla ja musiikin antaa Jumala. Autossakin olen kuunnellut ylistysmusiikkia, samoin Raamattua CD:lle luettuna.

Oikeaa ylistystä?
-    Ihminen kaavoittaa ja Jumala vapauttaa kaavoista. Fariseukset noudattivat kaavaa, miten piti kädetkin pestä oikealla tavalla. Jeesus kumosi ne ja sanoi: te teette Jumalan sanan tyhjäksi perinnäissäännöillänne. Me teemme näitä perinnäissääntöjä, mikä on oikea ylistys. Jeesus otti esimerkiksi lapsen. Katso, millä tavalla lapsi ylistää, siinä on sinulle malli hyvästä ylistyksestä!
-    Erään yhdistyksen 100-vuotisjuhlassa oli puhuttelevinta pikkulasten ylistystilanne. He piirissä pyörivät, jokainen eri tavalla oman persoonansa mukaan. Lapsen kaltaisiksi meidän pitää tulla ja hyväksyä se, että ihminen saa ylistää Jumalaa omalla tyylillään. Jos joku haluaa heiluttaa lippua, hän heiluttaa. Joku haluaa pitää Raamattua ylhäällä, joku soittaa tamburiinilla, joku on polvillaan, joku karkeloi.
-    Haastan ylistyksen kritisoijat psalmilla 150: ”Halleluja! Ylistäkää Jumalaa hänen pyhäkössään, ylistäkää häntä hänen väkevyyttänsä taivaanvahvuuksissa. Ylistäkää häntä hänen voimallisista teoistansa, ylistäkää häntä, sillä hänen herrautensa on suuri. Ylistäkää häntä pasunan pauhulla, ylistäkää häntä harpuilla ja kanteleilla, ylistäkää häntä vaskirummuilla ja karkelolla, ylistäkää häntä kielisoittimilla ja huiluilla. Ylistäkää häntä helisevillä kymbaaleilla, ylistäkää häntä kumisevilla kymbaaleilla. Kaikki, joissa henki on, ylistäkää Herraa! Halleluja!” Pyydän kriitikoilta: vastatkaa, millä tavalla te noudatatte tätä psalmia? Sitten, kun/jos he ylistävät tämän psalmin mukaan, he eivät voi enää tätä vastustaa.
-    Mielestäni ihmiset voisivat tuoda kokouksiin omiakin soittimia. Minulla on välistä mukana oma marakassi.

Hengen vapaus
-    Nokia Missiossa on ollut hyvää se vapaus, että jokainen saa ylistää niin kuin haluaa, mutta kenenkään ei ole pakko ylistää, saa olla vain mukana. Olen itsekin joskus tutkinut Raamattua muiden ylistäessä, koska Jumalan Henki on silloin voimallisesti läsnä – myös raamatuntutkimisessani.
-    Eräässä kristillisessä kokouksessa Jumalan Henki kehotti ylistämään. He ylistivät valtavalla pauhulla. Myöhemmin he kuulivat, että jossain 1000 km:n päässä oli ollut kriittinen tilanne samaan aikaan, mutta kun he ylistivät, Jumala vaikutti siellä niin, että tilanne ratkesi hyvin päin.

Rukousylistys
-    Rukouksesta sanoisin Nokia Missiolle: ajatelkaa, teillä on tuhansia uskovia yhdessä – kuten uutena vuotena! Siellä voisi olla runsaasti yhteistä, johdettua rukousta: välillä voitaisiin ryhmissä rukoilla penkeissä, välillä taas yhdessä. On valtava voima, kun on paljon uskovia yhdessä ylistyksen hengessä! Saatana vapisee, kun näin rukoillaan Suomen ja ajankohtaisten aiheiden puolesta - se on rukoustaistelua. Kaipaan ja odotan taisteluhenkeä!
-    Sain käydä Etelä-Koreassa Yonggi Chon seurakunnassa. Heidän rukousvuorensa on maailman suurin rukouskeskus. Siellä rukousylistys on mahtavaa ja jatkuvaa. Vieri vieressä on toistasataa rukouskammiota, yksittäisiä pieniä huoneita, joissa ei mahdu edes seisomaan. Jeesus sanoi: mene kammioosi ja rukoile. Kammioiden ulkopuolelle kuuluu rukoustaisteluhuutoja. Päivisin suuret joukot ylistävät eri kokoustiloissa. Rinteillä rukoillaan öisinkin, huudetaan kuutamossa taskulamput mukana. Papitkin ovat öisin rukoilemassa. Se on jatkuvaa rukoustaistelua. Rukousvuorella käy miljoona ihmistä vuodessa rukoilemassa. Paikan yllä lepää iloinen, ystävällinen ja innostunut halleluja-henki. Tämän keskusvuoren lisäksi Etelä-Koreassa on eri puolilla sata rukousvuorta!

Taistelurukous
-    Tuon maailman suurimman seurakunnan valtavassa kokoussalissa on perjantain ja lauantain välisenä yönä rukousyö. Osa oli perinteistä: opetettiin Sanaa, rukoiltiin aiheittain ja ylistettiin – vaikkapa Nokia Mission tilaisuuden tapaan. Lisäksi oli puolen tunnin yhtämittainen jakso aivan erilaista rukousta kuin mihin olemme tottuneet. Olin kerran Mooseksen vuorella ja sinne sattui silloin ryhmä tuosta seurakunnasta, ja pääsin jo silloin siihen rukoushenkeen.
-    Heillä on yhteinen taistelurukous. Se on kaikkein vaikuttavin ja voimallisin rukouksen muoto enkä ole sitä Suomessa juuri tavannut. Kun rukous alkoi, tuntui kuin olisi noussut valtava vetten pauhina. Tuhannet ihmiset alkoivat rukoilla yhtä aikaa kukin omin sanoin, mitä aiheita Jumala antoi itse kullekin. Suurin osa huusi voimallisesti ääneen Herran puoleen. Joku rukoili kielillä, kuka milläkin. Me huusimme suomen kielellä. Kukaan ei erota toisten rukouksia, mutta emmehän me toisillemme rukoilekaan. Yhteisroihu antaa vauhtia ja pontta jokaisen omaan rukoukseen. Raamatusta löytyy tähän mallia Jerusalemin temppelin perustuksen laskemisen yhteydestä, jolloin ei voitu erottaa raikuvaa riemuhuutoa kansan äänekkäästä itkusta. (Esra 3:11-13) – Ja elävä kristinusko menee Etelä-Koreassa vauhdilla eteenpäin.

Ota Jumalan sana taisteluaseeksi!
-    Lue Raamattua rukoillen ja usko, että se on Jumalan sanaa, niin kuulet, kuinka Jumala alkaa puhua Sanan kautta. Paina Sanaa mieleesi. Jos et ymmärrä, niin pyydä Jumalalta ymmärrystä. On minullakin kysymysmerkkejä Raamatun sivulaidassa. Pikkuhiljaa niitä poistuu, kun alkaa tulla ymmärrystä. Toisaalta kysymyksiä nousee lisääkin.
-    Ota Jumalan sana taisteluaseeksi! Tämä on kehotus myös seurakunnille. Lähdetään soveltamaan yhteistä taistelurukousta Pyhän Hengen virtaan heittäytyen. Huudetaan Jeesuksen puoleen yhtä tosissaan kuin sokea Bartimeus, mistään nuhteista välittämättä. Halleluja!

Teksti: Marja-Leena Kortelainen
Kuvat: Martti Kortelainen

< Edellinen		Seuraava >